perjantai 27. syyskuuta 2019

Jätteiden lajittelu on arvokasta

Jätehuolto Saksassa pelaa vähän eri tavalla kuin Suomessa, vaikka periaate on sama: arvojäte eli kierrätettävät lajitellaan ja se, mitä ei voi vielä kierrättää, menee sekajätteeseen. 

Sekajäte- ja kierrätettävä arvojäte on saanut talomme edustalla kauniin ja arvoisensa suojan. 
Parikymmentä vuotta sitten Saksa oli oman kokemukseni mukaan edelläkävijä jätteiden lajittelussa. Asuimme 1993 - 2004 omakotitalossa ja silloin eri puolilla kaupunkia oli lasin- ja pahvin- sekä paperikeräyspisteet + vaatekeräyskontit. 

Muovit ja tölkit sen sijaan kerättiin keltaisiin "Grüne Punkt"-säkkeihin (Vihreä piste), jotka asetettiin tien viereen pari kertaa kuukaudessa ja sieltä jätehuollon auto haki ne. Sekajätettä ei meillä silloinkaan tullut paljon, sillä kompostoimme sen minkä pystyi. Valmista kompostia tuli vuosivauhdilla kaksikin isoa kasaa ja niiden päällä muun muassa kurpitsat kukoistivat. 

Suomessa asuessammekin kompostoimme itse tehtyyn laatikkoon 15 vuoden ajan ja valmista multaa tuli vuodessa ja kahdessa, riippuen vähän siitä miten usein käänsimme sen. Siitä siirsimme kasvuvoimaa pensaiden ja puiden ympärille sekä kasvimaalle ja avolaatikoihin. 
Avolaatikkoon siirretty multa antoi potkua krassille ja muillekin kasveille.

Nyt vuonna 2019 elokuusta lähtien asumme kerrostalossa ja iloitsen, että talomme jätepisteen astiat, toinen kierrätettäville ja toinen sekäjätteelle, tyhjennetään kaksi kertaa viikossa ja paikka on todella siisti. Sitä ympäröi kukkiva pensas ja seassa ikivihreä Thuja, "Lebensbaum", elämänpuu suomennettuna.  

Roskia ei muutenkaan näy Ueckermündin kaduilla lainkaan, ei kaupungin keskustassa eikä sen laitamilla eikä rannoilla eikä metsissäkään.  






perjantai 20. syyskuuta 2019

Öljylämmityksestä maalämpöön

Saksassa on tänään perjantaina (20.9.), Maailman ilmastopäivänä, sovittu ilmastopaketista, jonka mukaan nostetaan muun muassa bensiinin ja dieselin hintaa, ja uuden öljylämmityksen asentaminen  vuodesta 2026 on kiellettyä. Öljylämmityksestä luopuvalle ja ilmastoystävällisempään lämmitysjärjestelmään vaihtajalle on Saksassa luvassa avustuksia jopa 40 prosenttia kustannuksista.

Meidän taloomme Pyhäjärvellä vaihdettiin öljylämmitys maalämpöön viisi vuotta sitten. Hankintakustannus oli kaikkinensa noin 17000 €. Siihen sisältyi poraus, pumppu, lämminvesivaraaja, sähkötyöt ja putkistojen uusiminen.

Vaihto kannatti: Iso öljytankki saatiin pois kellarista, ei tarvitse huolehtia öljyn tilaamisesta, ja käyttökustannukset alenivat huomattavasti, arviolta 70-80 %, ja käyttö on tosi helppoa ja huoletonta. Ja mikä parasta, myös ilmaston kannalta varmasti parempi vaihtoehto kuin öljy.

Kaikkia putkia ei meillä tarvinnut uusia, joitakin kylläkin kellarissa, sillä pumppu ei mahtunut vanhaan lämmityskoppiin. Onneksi talossamme on iso kellari ja useita pikkuhuoneita.

Pumppu
Lämminvesivaraaja




torstai 19. syyskuuta 2019

"Koko maapallo pitäisi julistaa luonnonsuojelualueeksi"

"Fridays for Future"

Altwarp. Hiekkadyynit ja penkki istua ja nauttia. 


Minna H. nosti facebook-sivuillaan Luonto on viisas -artikkelista (Eja Ahvon haastattelu) tekstin, jossa Sofokles lausuu:

”Paljon on ihmeitä maailmassa, vaan ihmeellisin on ihminen! Hän purjehtii ulapoiden halki, hän ylittää etelän myrskytuulet, ja käy ympärillä riehuvia aaltoja päin. Mutta jumalista vanhimman, kuolemattoman ja ikuisen Maan, hän tuhlaa pois, kyntää eteen ja taakse vuodesta toiseen, juhtiensa kanssa muokkaa mullan.” (Lähde: Sofokles: Antigone (Like 2011), suomennos Kirsti Simonsuuri)

Kiitos Minna! Piti ihan googlata uudelleen aikaa, jolloin Sofokles eli. Wikipediasta suoraan lainattuna Sofokles (m.kreik. Σοφοκλῆς, Sofoklēs, 496 eaa.? – 406 eaa.) oli antiikin kreikkalainen näytelmäkirjailija, pappi, poliitikko ja sotapäällikkö. Häntä pidetään yhtenä antiikin Kreikan suurimmista kirjailijoista.

Luonnon suojelemisen tärkeys ei ole siis mikään uusi juttu. Mutta se on erittäin otollinen juuri nyt, varsinkin kun meillä on tietoa ja keinot käytettävissä.

Eija Ahvo muun muassa totesi Käsikädessä-lehden artikkelissa (4/2011), että  nyt on otollinen aika muuttaa suunta yhteiskunnassa, järjestää rakennuspalikat uudelleen, ja että Japanin ydinkatastrofin jälkeen viimeistään olisi toteutettava vaihtoehtoisia energiatuotantoja, myös Suomessa, sillä korkea-aktiivinen ydinjäte on hengenvaarallista tuhansien sukupolvien ajan. Se on käsittämättömän pitkä aika, sillä esimerkiksi Sofokleen ajasta on kulunut vain nelisenkymmentä sukupolvea.

"Koko maapallo pitäisi nyt julistaa luonnonsuojelualueeksi. Luonnossa on kaikki, ja siitä voi ja pitää oppia. Luonto pitää sisällään kaiken, myös ristiriidat. Luonnossa esiintyvät ääripäät, kauneus ja rumuus, empatia ja järkytyskin," 

tiistai 17. syyskuuta 2019

Hyvän lapsuuden merkitys koko ihmiskunnalle


Haastattelin laulaja-näyttelijä Eija Ahvoa Tampereella, kun  hän näytteli  vuonna 2011 TTT:ssä Ritva Siikalan ohjaamassa, Kassandrateatterin esittämässä Sofokleen Antigonessa. (Tämä ajaton näytelmä saa muuten taas uuden ensi-iltansa Tampereen 15.10.2019 TTT:ssä).

Eija Ahvo mietti silloin, istuessamme hotellin aulassa, ihmiskunnan tragediaa ja pahan jatkumoa, tätä sukupolvelta sukupolvelle kulkevaa teemaa, ja esille yhtenä seikkana nousi hyvän lapsuuden merkitys koko ihmiskunnalle.

Eija:
"Varhaislapsuus rakentaa meidän raiteemme. Jokainen lapsi kokee häpeän tunnetta ja syyllisyyttä, ja jos lapsi jätetään yksin kokemaan nuo ahdistavat tunnetilat, voivat traumat olla aikuisena kohtalokkaat. Tieto siitä, että lasta on kannateltava rakastavasti ja turvallisesti ulos järkyttävistä kokemuksista, pitäisi olla jokaisen kasvattajan käsikirjan ensimmäisellä sivulla. Juuri näistä traumoista kasvaa maailmaan narsistiset diktaattorit ja riippuvuuksista kärsivät julmurit.

Kun ajatuksen kääntää positiiviseksi, huomataan, miten tärkeää koko yhteiskunnalle on tehdä työtä sen hyväksi, että kaikilla lapsilla on turvallinen ja rakastava kasvuympäristö.




torstai 12. syyskuuta 2019

Suomalainen Ueckermündin kaupungissa


Kaupunki, jossa nyt asumme, on nimeltään Ueckermünde, se on nimetty slaavilaisen kansan mukaan, joka asui aikoinaan Ueckerin vesistöalueella.

Tämä Etu-Pommerissa (Vorpommern), Saksan ja Puolan rajamailla sijaitseva kylpyläkaupunki sai kaupunkioikeudet 759 vuotta sitten, ja sen historia on todella moninainen. Sitä kun ovat hallinneet niin ruotsalaiset kuin preussilaiset. Ranskalaisetkin ovat taistelleet siitä.

Miten suomalainen/suomalaiset sitten sopivat tähän nykyisin saksalaiseen, matkailijoiden suosimaan lagunakaupunkiin? Monellakin tapaa. Lyhyen ajan sisällä tuntuu ihmisten mentaliteetti itselleni tutulle, ei liian avointa mutta ei liian pidättyväistäkään, siis sopivaa. Heidän tapansa puhua on helppoa ymmärtää, ja itsekin tulee ymmärretyksi. Eikä vähiten meri, metsät ja järvet sekä pellot saa tienoot tuntumaan läheiseltä.

Sitä paitsi minun lisäkseni kaupungissa saattaa olla enemmänkin juuriltaan suomalaisia. Historian kirjat kertovat, että Ruotsin kuningatar Kristiina päätti asuttaa vuonna 1648 alueelle (Ueckermündiin) suomalaisia (ja liivinmaalaisia). Suomihan oli silloin Ruotsin suurvallan alainen.

30-vuotinen sota (1618 - 1648)  kuitenkin   teki Ueckermündissä valtavaa tuhoa ja sen 1600 asukkaasta vain 15 jäi henkiin. Sitten sinne tulivat suomalaiset!

Üeckermündin majakka on 11 metriä korkea, ja se on ollut toiminnassa vuodesta 2000. 

Juuria löytää, siellä missä milloinkin sattuu olemaan, kun vain vähän kaivelee pintaa syvemmältä. Oma sukupuuni esimerkiksi kertoo, että eräs 1600-luvulla elänyt esi-isäni, 30-vuotisen sodan päättymisen jälkeisenä vuonna syntynyt Fredrik Niclasson von Kraemer (s. 1649 Saarenmaa) kaatui Fraustadtin taistelussa 3.2.1706 (The Battle of Fraustadt). Fraustadt on nykyisin puolalainen kaupunki nimeltään Wschowa.
Kaukaista sukua saattaa olla asunut myös juuri tällä alueella, missä nyt itse asun. Sukututkimukseni mukaan Saksan Mecklenburgin osavaltiossa on puolestaan syntynyt  esi-isäni Herman Glorius Hermanson (6.2.1751 - 1799). Ja Malchow, jossa asuimme vuosina 1993 - 2004 on Mecklenburgia. Ueckermündekin itseasiassa kuuluu Mecklenburg-Vorpommerniin.

Aina ei tiedä minne ja miksi tiet vievät juuri tiettyyn paikkaan. Jossain tuntuu heti vain kotoisalta, kuten nyt täällä Ueckermündissä. Vai onko niin, että kotijuuri on siellä missä itse on.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Muutto omakotitalosta kerrostaloon


Keittiö on kodin sielu

Muutto omakotitalosta kerrostaloon ei ole ihan helppo juttu, varsinkin kun kyseessä on – kuten meidän tapauksessamme, muutto toiseen maahan.

Meille tavaraa on kertynyt vuosien varrella, kuten arvata saattaa. Osa on sellaista, joista ei halua eikä kannata luopua, osa on jo mennyt kiertoon, osa mökille, osa kulkeutunut jo uuteen kotiin.
Ajattelimme, että emme ota mukaamme mitään turhaa, mutta yllättäen kuitenkin huomasin viime viikolla, että kyllä sitä tavaraa tarvitaan, jotta arki sujuisi. Koska muutto ei ole tapahtunut kerralla, piti uuteen asuntoon ostaa kaikenlaista aterimista siivoustarpeisiin ja tietenkin kahvinkeitin. Kahvitauko kun avartaa varsinkin henkisiä voimia!

Monta kertaa yöllä on tullut mieleen, että mitä sitä tuli tehtyä. Kaunis ja valmis koti purettu ja vastassa vertaansa vaille hakeva saksalainen byrokratia ja uuden kodin kokoaminen melkein a:ta o:hon. Saksasta Suomeen muutto oli huomattavasti vaivattomampi, vaikka silloin saavuimme koko perheen voimin Suomeen kahden auton ja peräkärryn kanssa marsut ja koira matkassa mukana.
Tällä kertaa asuntoon on hankittava ihan kaikki. Keittiössä ei ole kuin paikka hanalle. Onneksi kaupassa asiointi sujuu ja palvelu on ystävällistä ja joutuisaa. Jääkaappi, hella, asiainpesukone (ei ole vielä voitu asentaa, kun ei ole allasta ja hanaa) ja pesukone saatiin heti ostettua ja kotiin kuljetettuna. Nettiyhteyksiä pitää odotella. Ainakin on taas oppinut arvostamaan kotimaan yhteiskunnan sähköistä joustavuutta.

Viimeiset päivät ovat kuluneet kauppalistoja laatien ja hankintoja tehden. Ruutupaperi on tarpeen. Kalliiksi tulee muutto. Listalta karsiutuu kaikki mitä ei ihan välttämättä tarvitse, tai ainakin siirtyy seuraaville kuukausille. Banaanilaatikot saavat palvella hyllyinä toistaiseksi. Pääasia, että saa keittiön kuntoon. Se on kuitenkin kodin sielu, asuu sitten missä tahansa.

Kirjoitin joskus runon: "Kuljin sitten vasenta tai oikeata kaistaa, olen onnellinen siellä missä aurinko paistaa."Se saa kuvata tämän hetkistä olotilaa.


Jätteiden lajittelu on arvokasta

Jätehuolto Saksassa pelaa vähän eri tavalla kuin Suomessa, vaikka periaate on sama: arvojäte eli kierrätettävät lajitellaan ja se, mitä ei ...