lauantai 23. maaliskuuta 2019

Suomalaisten yhteisiä juttuja - matkalla havaittua

Suomalaiset ovat ihan yhtä sosiaalisia ja puheliaita kuin muutkin eurooppalaiset. Ainakin naiset ovat. Tänään ehdin kymmenessä minuutissa jo vaihtaa kuulumiset tuntemattoman nuoren naisen kanssa, tiivistettynä melkein koko elämänkerran, odotellessani junaa Iisalmen asemalla. Hän jatkaa Helsingistä matkaa Barcelonaan ja minä Hongkongiin ja sieltä vielä Kiinan mannermaalle. Kuulin toisella korvalla, kun hänen saattamaan tullut mummonsa sanoi, että ”tulet sitten syömään mummon lettuja kesällä”.
Minä olen menossa tyttäreni perheen, lapsenlasteni luo Kiinaan. Teen heille mummonlettuja sitten siellä, kuten viimeksikin. Meillä suomalaisilla on paljon yhteistä iästä riippumatta ja se on ihanaa. Letut, sauna ja pulla.
Ehdimme jo päivitellä parin muunkin kanssa palvelujen häviämistä. Ennen oli asemalla ravintola, kioski ja lipunmyynti. Nyt on onneksi kuitenkin vielä penkit ja lämmintä – ja viime vuosisadalta tai ehkä talvisodan ajoilta puinen keinuhevonen. Se taitaa kylläkin olla vain koristeena.

Tilasin lipun extravaunuun, että voisin istua yksin, kirjoittaa ja olla hiljaisuudessa. No, minun tuurillani istun nyt kylläkin yksin, mutta käytävän toisella puolella, siellä iloisemmalla, istuu kolme äänekästä naisopettajaa. En mene edes ravintolavainuun kahville, sillä tässä vaunussa tarjoillaan lipun hintaan kuuluva kahvi. Aion hakea sieltä kuitenkin pullan.
Joskus on kiva, kun ihmiset viettävät aikaansa älylaitteittensa kanssa, silloin voi nauttia hiljaisuudesta. En välttämättä halua kuulla ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä, kun istun junassa. Paitsi, jos satun itse seurustelemaan jonkun kanssa, joko tutun tai juuri tapaamani samanhenkisen ihmisen kanssa.

Opettelen nyt joustavuutta, heitän omat ennakko-odotukseni hiljaisuudesta ja ajattelen, kuinka mukavaa on kuunnella puheensorinaa ja omata iloisia ja ystävällisiä, avoimia ihmisiä ympärillään.




No eipä kestänyt kauaa, itse asiassa Suonenjoelta asti, kun rupesin itsekin keskustelemaan naisten kanssa. Kuulin kun he juttelivat Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun runoista. Minulla sattuu olemaan tämä kirja mukanani. Isomman tyttärenpojan, nyt pian nelivuotiaan Aten kanssa meillä oli tapana lukea sitä pari kertaa päivässä, kun hän oli mummolassa käymässä ja itse asiassa puoli vuotta asustelemassa meillä vanhempiensa kanssa. Tuukkakin (1 v 4 kk) saa tulevan parin viikon aikana sukeltaa tähän suomalaiseen ajattomaan runomaailmaan. Tämäkin on meille suomalaisille yhteistä!





perjantai 22. maaliskuuta 2019

Pyhäsalmen Matkahuollon kahviossa pullakahvilla


Tänään poikkesin pullakahvilla Pyhäsalmen Matkahuollossa eli ihan perinteissä linja-autoaseman kahviossa. Olipa mukavaa! Tuli ihan myös oma nuoruus mieleen, kun koulun jälkeen ja välitunnillakin kävimme linkkarilla vai kutsuimmeko sitä lintsiksi, kahvilla. Silloin kahvikuppeina oli vaaleanpunaiset Arabian kupit. Voi että kun kahvi maistui teineille, ja sokerin kanssa!
Nytkin maistui, luin päivän lehdet, söin voisilmäpullan ja jutustelin kahvion henkilökunnan kanssa. Jos pelaisin pelejä, niihinkin olisi mahdollisuus; on peliautomaatteja ja voi lotota ja totota.

Tosi hyvä juttu on kaiken lisäksi se, että Matkahuolto on rautatieaseman vieressä eli kun rautatieaseman asemahalli ei ole enää avoinna matkustajille, voi junaa odotella Matkahuollon kahviossa ja juoda siellä ne kahvit ja/tai käydä vielä vessassakin ennen matkaa. Pyhäsalmen Matkahuollossa on sekä miehille että naisille kaksi vessaa.

Toinen hyvä juttu on, että Pyhäsalmen Matkahuollon pakettipalvelu pelaa.

TIEDOKSI, että Pyhäsalmi on Pyhäjärven kaupungin keskusta. Pyhäjärvi taas kuuluu Pohjois-Pohjanmaahan ja on suunnilleen Oulun ja Jyväskylän puolessa välissä nelostietä pitkin.
Pyhäsalmen Matkahuolto-Kahvio on siisti ja kiva paikka. 

torstai 21. maaliskuuta 2019

Päivä yötä pitempi - kevät!

Aurinko on siirtynyt taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle eli meille Suomeenkin. Eilen 20.3. oli kevätpäiväntasaus, ja minulle se tietää puutarhakirjojen esille ottamista kirjahyllystä. Niitä onkin aika paljon eikä lehtien selaamisen ohella ehdi niitä kannesta kanteen lukemaan, mutta selailemaan. Pelkästään niiden olemassaolo tuo  kevätmieltä ja inspiraatiota.
Puutarhakirjat pääsivät tuulettumaan
kirjahyllystä verannan pöydälle.
Puutarhakirjoja on mukava lueskella
meidän valoisalla verannallamme. 
"Maaliskuu maata näyttää" ei ihan meillä Pohjois-Pohjanmaalla vielä toteudu, Saksassa asuessamme oltiin tähän aikaan jo paljon pitemmällä sekä kasvihuoneessa että ulkona, siemenet istutettu ja orvokit ruukuissa terassilla ja ikkunalaudoilla.
Pian alkaa Pohjolassakin aurinko lämmittää. Ja kun päivät pitenevät, kevät tulee kohisten. Kasvuaikaa on yötäpäivää! Siinä myös maukkaiden kasviemme salaisuus! Ei siis lannistuta jos maassa on vielä lunta, vaikka mieli huutaa jo paljasta maata ja lämmintä.
Osa puutarhamme yrteistä on monivuotisia ja aika pian lumien sulamisen jälkeen maasta alkaa jo työntyä oregano, ruohosipuli, lipstikka ja rakuuna. Nyt olisi aika  esikasvattaa kasvit kuten timjami, persilja, kesäkurpitsa ja tomaatti, mutta minä en tänä vuonna matkojen takia esikasvata, vaan haen Rönkon Puutarhalta taimet. 
Tyttärenpoika Atte kaksi vuotta sitten
mummon apurina Rönkön Puutarhalla.


maanantai 11. maaliskuuta 2019

Laulaminen ja yhteisöllisyys antavat voimia


Anoppini täyttää maaliskuun lopulla 80 vuotta.  Sen kunniaksi, ja myös viime perjantaina, 8. maaliskuuta vietetyn Kansainvälisen Naistenpäivän kunniaksi, muutama sana hänen arjestaan, viikkorytmistään ja vähän luonteestaankin, koska todennäköisesti luonne ja asenne elämään ylipäätänsä vaikuttavat myös ihmisen arkikäyttäytymiseen.

Elämäniloinen ja sosiaalinen, mutta myös realistisesti elämään suhtautuva  anoppini on laulanut kuorossa lähes 60 vuotta. Yhä hän laulaa samassa oman kaupunkinsa, viime vuonna 60 vuotta täyttäneessä, Geraer  Sängervereinigung  Harmonie  -sekakuorossa ja tapaa kerran viikossa, maanantai-iltaisin muut kuorolaiset harjoituksissa.  ”Me kuorolaiset olemme kuin yhtä perhettä, olemme toinen toistemme tukena”, hän toteaa.

Juhlien, kuten pääsiäisen ja joulun aikaan kuoro on kysytty muun muassa kirkkokonserteissa. Harjoituksiakin on silloin – totta kai usein. ”Joskus ei jaksaisi millään lähteä harjoituksiin, mutta kun sitten on siellä, saan niin paljon energiaa ja voimaa!”Voimia ja iloa hänelle antaa myös tanssi. Torstaisin hän käy tanssimassa senioritansseissa.

Kahdeksankymppinen anoppini käy osa-aikatyössä, menee maanantaisin aamupäivällä lähistöllä sijaitsevaan päiväkotiin auttamaan pyykinpesussa, laittaa siellä pesukoneen päälle ja ripustaa pyykit. Tiistaisin hän kerää kuivuneet pyykit ja viikkaa ne siististi ja silittää. Hän auttaa päiväkodissa viitisen tuntia viikossa. ”Mielenvirkeyttä!” Hän sanoo.

Kun tyttäremme olivat pieniä, hän tullessaan meille kylään, silitti aina meidän kaikki pyykkimme, sukkia myöten 😊.

Kuva: Aidinha

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Matkailijan palveluista plussaa Saksan rautateille


Hauptbahnhof Gera - Päärautatieasema Gera, linja-autopysäkit

Eilen matkustimme Berliinistä Geraan, Kuopion kokoiseen  kaupunkiin, joka itse asiassa onkin Kuopion saksalainen ystävyyskaupunki. Juna oli myöhässä tunnin, hyvästä, mutta traagisesta syystä. Raiteilla oli ruumis. Juna joutui ottamaan kiertotien. Asiasta ilmoitettiin useita kertoja ja konduktööri leimatessaan lippuja jakoi lomakkeita, jolla voi hakea korvausta myöhästymisen takia.
Tänään haimme aseman asiakaspalvelusta korvauksen, joka on 25 % matkan hinnasta. Asiointi kesti 2 minuuttia. Asema on lämmin, siisti ja tilava, on tarjolla ruokaa ja juomaa kohtuuhintaan sekä muita kioski- ja leipomopalveluita. Ulkona sekä juna- että linja-autolaiturit ovat katettuja.

Viime viikolla odottelimme Iisalmen asemalla junaa matkustaaksemme Helsinkiin. Oli tosi kylmä. Ihmiset värjöttelivät laiturilla. Tuli kuulutus, että juna saapuu. Mahtavaa! Se ei ole ainakaan myöhässä, kävi mielessäni kiitollisena. Junaa ei näkynyt. Tuli kuulutus, että juna lähtee. Junaa ei kuulunut. No tulihan se sieltä, myöhässä, mutta ilman kuulutusta. Iisalmen asemalla on kylläkin odotushuone, mutta ei katettua laituria. Niitä pitäisi vähintään olla myös pienemmissä kaupungeissa, siellä missä junat ylipäätään pysähtyvät.

Rautatieasema Gera, Saksa




Kyllin hyvä vanhuus

Mielenterveyden Keskusliiton Käsikädessä -lehdessä (2/2011) julkaistiin kahdeksan vuotta sitten vanhuutta käsittelevä artikkelini, joka p...