keskiviikko 22. elokuuta 2018

Aika on purkaa ja aika rakentaa, Edinburgh - Pyhäjärvi


Ihminen on oiva otus. Jatkuvasti se keksii uutta tekemistä, vaivannäköä, joku sanoisi, ja on sanonutkin jo, aikaa sitten. Milloin puretaan vanhaa ja vähän uuttakin – ainakin kelpaamatonta, milloin taas rakennetaan – toivottavasti ei kelvotonta.

Tätä vuosikymmentä leimaa rakentamis- ja purkamisbuumi. Berliinissä, Helsingissä, Edinburghissa ja Pyhäjärvellä ja muualla, rakennetaan ja kaivetaan. Kuuluu pamauksia kun peruskalliota räjäytetään. Asfaltti on auki, vanhat viemärirenkaat lojuvat ojan pientareella villikukkien kanssa sulassa sovussa. Nosturit nousevat maamerkkeinä, näkyvät kauas kuin linnan tai kirkon tornit. Melulta ei kuule omaa ääntään.



Edinburghilainen kahvilanpitäjä odottaa jännittyneenä mitä ison vastapäätä sijoittuvan ostoskeskuksen (kakkoskuva) valmistuminen ja avaaminen tuo tullessaan. Rakentamisaikana asiakkaat karttavat kahvilaa, sillä sinne tunkeutuu pöly ja melu. ”Mihin näitä isoja ostospalatseja oikein tarvitaan?” hän kysyy. Niitä on jo kaupunki pullollaan, yhtä pullollaan kuin ihmisten kodit tavaraa. 

Kuluttaja, (mikä on kyllä tosi ikävä ja harhaanjohtava nimitys ihmisestä, ihan kuin ihminen olisi pelkästään kuluttamista varten), luulee pian että häntä varten niitä rakennetaan, mukavia paikkoja shoppailla paeta omaan kuplaansa piiloon kavalaa maailmaa. Mutta tavaraa ja krääsää riittää jo, ja jäteasemilla töitä. Sinnekin pitää rakentaa taas uutta tilaa, että tavara, joka rahdataan ostoskeskuksista kodin kautta "kiertoon", mahtuisi. Kuplalla on tapana puhjeta, kun muovikassin sisältö ei passaakaan omaan ympäristöön.

Yhteistä isoimmille kaupungeille on jatkuva rakentaminen. Aina on jokin työmaa menossa. Ihan sama onko Suomessa, Saksassa tai Skotlannissa. Näyttävätkin jo ihan samanlaiselta nämä uudet rakennuspaikat. Olisi kyllä mukavaa kävellä kadulla rauhassa, ajaa autolla tai raitiovaunulta ilman kiertoteitä tai istua kahviloissa ilman melu- ja pölysaasteita. Silti rakentaminen, jossa korjataan ja huolletaan ja mikä tulee oikeaan tarpeeseen, luo positiivista energiaa. Ja totta kai: antaa töitä ja luo toimeentuloa! Jos vaan voisi toivoa, niin ei purettaisi  eikä rakennettaisi turhaan pelkän ihmiselle ominaisen touhuamisen takia.  Olisi mukavaa edes hetki viivähtää ilman projekteja. 

Maailma ei taida olla ihmisen käden jälkeen milloinkaan niin valmis, että näkisi ja kokisi kaupungin kokonaisena. Mutta eikö näytäkin aika kivalta tuossa ensimmäisessä kuvassa, joka on otettu saksalaisen merenrantakaupunki Büsumin satamasta!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keskeltä reunalle – Pyhäjärven kirjaston surullinen tila

Vuosia sitten, ehkä 15 - 20 vuotta sitten kirjoitin artikkelin saksalaisen Malchowin kaupungin kirjastosta Kirjastolehteen. Kirjasto k...