torstai 7. kesäkuuta 2018

Soitellen suveen ja terveisiä Kiinaan!



Kesäkuun seitsemäs ja perinteinen Soitellen Suveen -kansanmusiikkitapahtuma alkaa huomenna Pyhäjärvellä. Mikä siinä on, että se polkaistaan aina käyntiin pienessä vesisateessa?  No ei mitään hätää, meillä on kesä alkamassa, kun esimerkiksi Etelä-Kiinassa on sadekausi.
Istumme Kahvila Karnevaalissa, minä ja mieheni, eli me Aten ja Tuukan isovanhemmat, kun 3-vuotias Atte soittaa WhatsAppilla. Kerron hänelle, että meillä sataa nyt vettä. Atte, joka soittaa Kiinasta, kertoo että sielläkin sataa vettä. Juttelemme niitä näitä.  - Rakkaus ja ikävä, sydän pakahtuu (välihuomautus!).
Kun puhelu on päättynyt, huikkaa Soitellen Suveen tapahtumaisäntä Esko kysymyksen, että saako hän kokeilla laitteiden toimivuutta. ”No, et saa, häiritsee tosi paljon!” ”No, sitten kokeilen”, hän sanoo ja alkaa laulaa. ”No, tietysti saat, sehän on mukavaa!”
Painan äänitysnappulan pohjaan, ja annan musiikin viedä. Välitän Atelle (ja myös Tuukalle 6 kk J) laulun ja saan pian puheviestin takaisin: ”Minä tykkään!”. Niin minäkin tykkään, ajattelen. Tykkään sinusta ja veljestäsi, kaikesta, vesisateesta. Kiitän perheestäni ja siitä, että saan olla olemassa. 
Ja mahtavaa, että Soitellen Suveen meni Kiinaan niin välittömästi ja kirjaimellisesti soitellen J.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Aika on purkaa ja aika rakentaa

Ihminen on oiva otus. Jatkuvasti se keksii uutta tekemistä, vaivannäköä, joku sanoisi, ja on sanonutkin jo, aikaa sitten. Milloin pureta...