torstai 21. maaliskuuta 2019

Päivä yötä pitempi - kevät!

Aurinko on siirtynyt taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle eli meille Suomeenkin. Eilen 20.3. oli kevätpäiväntasaus, ja minulle se tietää puutarhakirjojen esille ottamista kirjahyllystä. Niitä onkin aika paljon eikä lehtien selaamisen ohella ehdi niitä kannesta kanteen lukemaan, mutta selailemaan. Pelkästään niiden olemassaolo tuo  kevätmieltä ja inspiraatiota.
Puutarhakirjat pääsivät tuulettumaan
kirjahyllystä verannan pöydälle.
Puutarhakirjoja on mukava lueskella
meidän valoisalla verannallamme. 
"Maaliskuu maata näyttää" ei ihan meillä Pohjois-Pohjanmaalla vielä toteudu, Saksassa asuessamme oltiin tähän aikaan jo paljon pitemmällä sekä kasvihuoneessa että ulkona, siemenet istutettu ja orvokit ruukuissa terassilla ja ikkunalaudoilla.
Pian alkaa Pohjolassakin aurinko lämmittää. Ja kun päivät pitenevät, kevät tulee kohisten. Kasvuaikaa on yötäpäivää! Siinä myös maukkaiden kasviemme salaisuus! Ei siis lannistuta jos maassa on vielä lunta, vaikka mieli huutaa jo paljasta maata ja lämmintä.
Osa puutarhamme yrteistä on monivuotisia ja aika pian lumien sulamisen jälkeen maasta alkaa jo työntyä oregano, ruohosipuli, lipstikka ja rakuuna. Nyt olisi aika  esikasvattaa kasvit kuten timjami, persilja, kesäkurpitsa ja tomaatti, mutta minä en tänä vuonna matkojen takia esikasvata, vaan haen Rönkon Puutarhalta taimet. 
Tyttärenpoika Atte kaksi vuotta sitten
mummon apurina Rönkön Puutarhalla.


maanantai 11. maaliskuuta 2019

Laulaminen ja yhteisöllisyys antavat voimia


Anoppini täyttää maaliskuun lopulla 80 vuotta.  Sen kunniaksi, ja myös viime perjantaina, 8. maaliskuuta vietetyn Kansainvälisen Naistenpäivän kunniaksi, muutama sana hänen arjestaan, viikkorytmistään ja vähän luonteestaankin, koska todennäköisesti luonne ja asenne elämään ylipäätänsä vaikuttavat myös ihmisen arkikäyttäytymiseen.

Elämäniloinen ja sosiaalinen, mutta myös realistisesti elämään suhtautuva  anoppini on laulanut kuorossa lähes 60 vuotta. Yhä hän laulaa samassa oman kaupunkinsa, viime vuonna 60 vuotta täyttäneessä, Geraer  Sängervereinigung  Harmonie  -sekakuorossa ja tapaa kerran viikossa, maanantai-iltaisin muut kuorolaiset harjoituksissa.  ”Me kuorolaiset olemme kuin yhtä perhettä, olemme toinen toistemme tukena”, hän toteaa.

Juhlien, kuten pääsiäisen ja joulun aikaan kuoro on kysytty muun muassa kirkkokonserteissa. Harjoituksiakin on silloin – totta kai usein. ”Joskus ei jaksaisi millään lähteä harjoituksiin, mutta kun sitten on siellä, saan niin paljon energiaa ja voimaa!”Voimia ja iloa hänelle antaa myös tanssi. Torstaisin hän käy tanssimassa senioritansseissa.

Kahdeksankymppinen anoppini käy osa-aikatyössä, menee maanantaisin aamupäivällä lähistöllä sijaitsevaan päiväkotiin auttamaan pyykinpesussa, laittaa siellä pesukoneen päälle ja ripustaa pyykit. Tiistaisin hän kerää kuivuneet pyykit ja viikkaa ne siististi ja silittää. Hän auttaa päiväkodissa viitisen tuntia viikossa. ”Mielenvirkeyttä!” Hän sanoo.

Kun tyttäremme olivat pieniä, hän tullessaan meille kylään, silitti aina meidän kaikki pyykkimme, sukkia myöten 😊.

Kuva: Aidinha

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Matkailijan palveluista plussaa Saksan rautateille


Hauptbahnhof Gera - Päärautatieasema Gera, linja-autopysäkit

Eilen matkustimme Berliinistä Geraan, Kuopion kokoiseen  kaupunkiin, joka itse asiassa onkin Kuopion saksalainen ystävyyskaupunki. Juna oli myöhässä tunnin, hyvästä, mutta traagisesta syystä. Raiteilla oli ruumis. Juna joutui ottamaan kiertotien. Asiasta ilmoitettiin useita kertoja ja konduktööri leimatessaan lippuja jakoi lomakkeita, jolla voi hakea korvausta myöhästymisen takia.
Tänään haimme aseman asiakaspalvelusta korvauksen, joka on 25 % matkan hinnasta. Asiointi kesti 2 minuuttia. Asema on lämmin, siisti ja tilava, on tarjolla ruokaa ja juomaa kohtuuhintaan sekä muita kioski- ja leipomopalveluita. Ulkona sekä juna- että linja-autolaiturit ovat katettuja.

Viime viikolla odottelimme Iisalmen asemalla junaa matkustaaksemme Helsinkiin. Oli tosi kylmä. Ihmiset värjöttelivät laiturilla. Tuli kuulutus, että juna saapuu. Mahtavaa! Se ei ole ainakaan myöhässä, kävi mielessäni kiitollisena. Junaa ei näkynyt. Tuli kuulutus, että juna lähtee. Junaa ei kuulunut. No tulihan se sieltä, myöhässä, mutta ilman kuulutusta. Iisalmen asemalla on kylläkin odotushuone, mutta ei katettua laituria. Niitä pitäisi vähintään olla myös pienemmissä kaupungeissa, siellä missä junat ylipäätään pysähtyvät.

Rautatieasema Gera, Saksa




tiistai 26. helmikuuta 2019

Talven parantavat kasvit - timjamia yskään

Naapurillamme Saksassa, edesmenneellä Frau Ikertillä oli kotiapteekki, johon hän valmisti keräämistään yrteistä ja kasveista erilaisia hoitavia uutteita, öljyjä ja voiteita sekä teetä.  Minäkin sain häneltä yli kymmenen vuoden ajan oppia. 
Hänen luottokasvinsa oli Ringelblume, kehäkukka. Tein hänen neuvojensa mukaisesti kehäkukkavoidetta ja -uutetta ja kuivasin terälehdistä teeksi. Kehäkukkaa käytetään mm. tulehduksien ja haavojen hoitoon. 
12 parantavaa kasvia talveen
Luonnonmukaiset hoidot ovat Saksassa yleisiä ja niillä on pitkät perinteet, on sitten kysymyksessä vesiterapiat tai yrttihoidot. Tuttuja nimiä suomalaisillekin ovat abbedissa, kirjailija ja mystikko Hildegard von Bingen (1098 - 1179) tai vesitohtoriksikin kutsuttu Sebastian Kneipp (1821 - 1897). Heidän oppinsa ovat vieläkin käytössä.
Erityisesti talviaikaan voi yrteistä nostaa esille esimerkiksi Johanniskrautin eli mäkikuisman, jonka tiedetään lieventävän stressiä ja masennusta sekä ahdistusta ja pelkotiloja. Sitä kutsutaankin "sielun auringoksi". 
Talven toinen ykkösyrtti on Thymian eli timjami, sillä se auttaa mm. yskään irrottaen limaa. Timjamia voi kuivattaa teeksi, ja paitsi, että se hoitaa, se myös maistuu!

Timjami on luonnon oma yskänlääke. 





torstai 21. helmikuuta 2019

Profiloitumista ja tykkäämistä

Maaseutukaupungit ovat hyvää vauhtia profiloitumassa. Usealla maaseutukaupungilla, pikkukaupungilla ja kunnallakin on omia tapahtumiaan, joista ne on helppo tunnistaa. Näkyvyyttä haetaan mediassa ja sosiaalisessa mediassa, sillä olemassaolo on nykypäivänä todistettava. Jos en näy, en ole olemassa.
Esimerkiksi 4000 asukkaan Sonkajärvi tunnetaan Eukonkannoistaan (Wife carrying) kansainvälisestikin ja 7000 asukkaan Haapajärvi teekupeistaan.
5500 asukkaan Pyhäjärvellä on taas profiloiduttu monella eri tavalla. Se tunnetaan maailmalla tanssipitäjänä (Täydenkuun Tanssit -festivaali), kaivoskaupunkina (Euroopan syvin kaivos Pyhäsalmi Mine, Pyhäjärvi Callio), kellokaupunkina (Vaskikello) ja vaikka mistä, sillä tapahtumia ei Pyhäjärvellä puutu. Järvikin on ja sen ympärille rakennettuja tilaisuuksia. On väläytelty myös seniorikaupunkia. Se olisikin tarpeen näinä päivinä. Luovuutta on vaikka muille jakaa! Joskus kaupungin slogan oli "Luovasti pintaa syvemmältä".


K-Market Pyhäjärvi on luonut uuden brändin: I 💗 Pyhäjärvi.  Se luo sydämellistä kaarta koko kaupungin ylle ja kertoo, että täällä on hyvä asua. Ja kuka ei nyt tykkäisi suklaasta, pähkinöistä ja toffeesta, jotka ovat kauniisti sydänmerkin alla. Minä ainakin tykkäsin 💗.


keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Maaseutulukiot ja niiden tarjoamat edut

Ylen uutisissa oli eilen 19.2. juttua siitä, että opiskelijoita houkutellaan maaseutulukioihin erilaisilla eduilla ja pienillä ryhmäkooilla. Lukiot nähdään pienissä kaupungeissa tärkeinä. Se on totta, nimittäin se, että lukiot ovat tärkeitä, kuten muutkin palvelut mahdollisimman lähellä asukkaita meidän laajassa maassamme, missä etäisyydet ovat pitkiä ja ihmisiä on vähän.
Väljyys on myös meidän etumme. Meidän ei tarvitse välttämättä asua ihmispaljoudessa, kärsiä ruuhkista ja parkkipaikkaongelmista ja kaikesta muustakin negatiivisesta mikä johtuu siitä, että ihmiset ovat kasautuneet yhteen. 
Ikävä kyllä kilpailusana nousee esille vähän kaikissa julkisissakin palveluissa, myös koulumaailmassa. Ja kun puhutaan kilpailusta tulee väittämättäkin mieleen kyynärpäätaktiikka. Se on osa tätä vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää mihin on jo ikävä kyllä totuttu. Onneksi lukiot tekevät myös yhteistyötä huolimatta siitä, että uhka maaseutulukioiden sulkemiselle on kasvanut. 

On  maaseutulukioita, jotka ovat aikoinaan lähteneet liikkeelle omista ja oppilaittensa tarpeista ja luoneet monipuolisen kurssitarjonnan kysynnän mukaan. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Pyhäjärven lukioon perustettiin jo 15 vuotta sitten Harrasteakatemia, jossa opiskelijat voivat yhdistää tavoitteellisen harrastuksen ja lukio-opiskelun. Erikoistumisvaihtoehtoina Harrasteakatemiassa ovat tällä hetkellä jääkiekko, hiihto, bänditoiminta sekä nykytanssi. Opiskelijalla on myös mahdollisuus suorittaa lukiodiplomi tanssissa, musiikissa ja liikunnassa. Diplomia voi hyödyntää haettaessa jatko-opintoihin!

www.harrasteakatemia.fi
Harrasteakatemian Helmikonsertissa 2019. Kitaristina myös ryhmän ohjaaja Arto Riihijärvi.






maanantai 18. helmikuuta 2019

Kierrätystä - vanhat tuolit hyvässä käytössä

Saksassa oli tapana, ainakin kun vielä siellä 15 vuotta sitten asuimme, jättää kaduille kierrätettävät huonekalut. Sieltä mekin löysimme monia hyviä puuhuonekaluja. 1990-luvulla ihmiset jostain syystä heittivät pois hyvät vanhat huonekalunsa ja ostivat "modernimpaa" (lue: lastulevyä),  tilalle. Maku asia, mutta meille se oli onni, sillä arvostamme aitoutta. Puiset huonekalut ja esineet  myös saavat näyttää aidoilta eli vanhoilta 😀.
Berliinissä vielä jätetään kaduille tavaroita, joita saa ottaa mukaansa. Lappu "Bitte, nehmen sie mit!" kertoo, että tavarat ovat vapaasti otettavissa.

Sivupöytäkin löytyi tienvarrelta, Warenin kaupungista Saksasta. 
Nämä kaksi tuolia löysimme muistaakseni vuonna 1998 matkallamme ostamaan ja hakemaan vanhaa 1800-luvun loppupuolen pianoa.
Ajelimme huviksemme pieniä kyläteitä pitkin ja yhtäkkiä silmiimme osui tällainen kierrätyspaikka, erään talon luona, jossa oli muun muassa nämä kaksi tuolia. Nappasimme ne ja kaksi yöpöytääkin vielä mukaamme ja niin oli farmariautomme jo täynnä kun saavuimme varsinaiseen määränpäähämme. Pianomyyjä taisi ajatella, että olemme jonkinlaisia diilereitä 😄.
Kotona sitten päällystin tuolit uudelleen. Puupinnat saivat pellavaöljykäsittelyn.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Etäisyys luo perspektiiviä

Perspektiivin laajentaminen rauhoittaa


Merisäätiedotus ärsyttää monia suomalaisia jotka eivät asu meren äärellä, jotkut toimittajatkin naureskelevat sille tai ääntävät happamina tiedotusta lukiessaan. Minulle merisäätiedotuksen kuuleminen luo aina tunteen jostain suuremmasta, rajat ylittävästä. Me Suomessa olemme meren äärellä, vaikka asuisimme Sisä-Suomessa! Kartta piirtyy silmien eteen, kiitos maantiedon! Samalla näkemys koko Suomesta laajenee ja hahmottuu, näkökentässä ei olekaan enää vain se pieni silmänkantama. Minkälaista mittakaavaa haluaakin omassa elämässään käyttää, on ratkaisevaa ajattelulle. 

On sitä paitsi hienoa kuulla paikkojen nimiä yhä uudelleen, jotka ovat lapsuudesta asti tuttuja ainakin korvalle. Suomenlahti, Pohjois-Itämeri, Ahvenanmeri, Saaristomeri, Selkämeren eteläosa ja Perämeri. Helsinki Harmaja, Kumlinge kirkonkylä, Kotka Rankki, Pietarsaari Kallan jne.  
Pohjanmeri laskuveden aikaan, Skotlannin rannikkoa kesäkuussa 2018

Saksalaiset kuuntelevat lisäksi jokisäätiedotuksia (Flusspegel Deutschland), vaikka eivät asuisikaan ihan Moselin, Rheinin, Saalen tai Oderin tai muiden jokien äärellä. On hyvä tietää veden korkeus. Tulvatilannetta tarkkaillaan, ennakoidaan sen vaikutuksia.

Sääilmiöiden syyt ja seuraukset kiinnostavat ihmisiä tänä päivänä varmasti yhtä paljon kuin ennen vanhaankin, kun vielä jänisten tavasta nakerrella pajunoksia ennustettiin tulevan kesän säätä.  Nykyihminen on kiinnostunut myös laajemmasta tavasta ajatella. Sään tarkkailu on muuttunut ilmaston tarkkailuksi.  

Syiden ja seurausten tutkiminen ja niiden analysointi on aina yhtä paikallaan, on sitten kysymys oman lähielämän asioista tai kunta- tai valtiotason päätöksistä. Tässä kohtaa nousee esille sana ratkaisukeskeisyys. Ja ratkaisukeskeisyyteen tarvitsemme humanistista psykologiaa. Tämä pätee myös viestinnässä. Viestintä taas koostuu monesta eri tekijästä. 

On siis  hyvä pysähtyä ja miettiä mistä jokin asia johtuu ja sen jälkeen tehdä mitä tehtävissä on, tarttua toimeen. Tiedossa voi olla muuten tulva, jota on vaikea pysäyttää.  

"Etäisyys luo perspektiiviä ja perspektiivin laajentaminen rauhoittaa."  Tämä lause on lainattu Camilla Tuomisen kirjasta Johda tunteita - menesty työelämässä.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Hyvää ystävänpäivää!

Piirrän ajatukseni paperille
kartan teen vedoin väljin.
Siirrän sydämeni ilot, surut, huolet tummat
kummat murut elämän, tutut palat kaipuun
haikuun isot salat sujautan
senkin minkä joskus särjin.

Mielikuva on lupaus huomisen.

Runo on Kevät Mielessäni runoja ja värityskuvia -kirjasta (Hanna-Maija Nikunen (kuvitus),
Anitta Oertel (runot) 2017

Café Hymyssä ystävän kanssa - In the cozy Café Hymy

Olipa tänään mukava päivä. Tapasin ystävääni kahvittelun merkeissä ja tietysti kera herkullisen leivoksen idyllisessä Café Hymyssä 😃




Vitriinin herkut maistuvat joka säällä. Tämä kuva on otettu joulukuussa. 

Teetä, tuoksupussi ja raakasuklaata lahjaksi. 

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Aivojumpasta ja sointukylvystä hyvää oloa


Saksalainen ystäväni Heidi aloitti opiskella äänimaljahoitoa (Klangtherapie, Klangmassage) yli kymmenen vuotta sitten. Hän työskenteli tuolloin erityislasten parissa päiväkodissa. Kiinnostuin jo silloin aiheesta, mutta kirjoittaminen siitä jäi. Heidi oli todella vakuuttunut, että hoidosta oli hyötyä lapsille.
Johanna Ikonen (vas.) on aivojumppaohjaaja, koulutettu hieroja ja urheiluhieroja sekä äänimaljahoitaja. Anu Mustaparta on aivojumppaohjaaja ja Touch for Health kouluttaja.
Kuukausi sitten osallistuin itse aivojumppaohjaajien Johanna Ikosen ja Anu Mustaparran  aivojumppaan ja äänimaljahoitoon eli sointukylpyyn Pyhäjärvellä. Tuolloin teemana oli juurevuus. Kokemus oli todella miellyttävä ja voimaannuttava. Tuntui, että aivot jaksoivat paljon paremmin, mieli oli selkeä ja myös keho rentoutunut pitkän aikaa illan jälkeen.
Viime perjantaina oli vuorossa samantyyppinen ilta, tällä kertaa teemana sydämellisyys. Siinäpä tärkeä teema. Illan jälkeen olo oli taas tosi lämmin ja rentoutunut, ja nyt sunnuntaina tätä kirjoittaessani tuntuu siltä, että hoitoillan vaikutus kantaa useita päiviä, kenties viikkoja :).

Tästä linkistä voi lukea lisää aivojumpasta ja sointukylvystä (Liike on lääkettä aivoillekin)

www.anittaoertel.net

Ja tässä pieni juttu oppijoille:

Aivojumpasta ja sointukylvystä hyötyvät myös oppijat


Aivojumppaohjaajat Johanna Ikonen ja Anu Mustaparta ovat vakuuttuneita siitä, että aivojumpasta ja sointukylvystä on hyötyä kaiken-ikäisille oppijoille, on sitten kyseessä päiväkoti-ikäiset lapset, koululaiset ja opiskelijat, ikäihmiset ja työssäkäyvät.
- Aivojumpalla voidaan ensinnäkin vapautua oppimisen esteistä. Tiedetään että muun muassa stressi estää oppimista. Aivojumppa tarjoaa keinot selviytyä erilaisista ongelmatilanteista luovasti, sanoo Anu Mustaparta.
Alakouluikäisten lasten äitinä Anulle ovat lähellä koululaisten oppimisasiat. Esimerkiksi aivo-selkäydinnesteen virtaamisen aktivointi ja kahdeksikkoenergia ovat hänelle tällä hetkellä mieluisat tasapainotukset.
- Näin kaikella tiedolla, ymmärryksellä, hoidoilla, tasapainotuksilla ja ympäristön energialla on mahdollisuus liikkua ja tulla paremmin kehotietoisuuteen.
Johanna Ikonen on hoitanut ADHD-lapsia äänimaljahoidoilla ja saanut hyviä tuloksia.
- Olen huomannut, että hoitamani lasten ja nuorten keskittymiskyky parani. Menetelmää kannattaa ainakin kokeilla.
Johanna ja Anu suosittelevat aivojumppaa myös opettajille työvälineeksi.
- Aivojumppaliikkeiden avulla oppilaat voidaan virittää oppimisen tilaan.

Johanna Ikosen sointukylpy vie syvään rentoutumisen tilaan. 

Päivä yötä pitempi - kevät!

Aurinko on siirtynyt taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle eli meille Suomeenkin. Eilen 20.3. oli kevätpäiväntasaus, ja minulle...