torstai 7. kesäkuuta 2018

Soitellen suveen ja terveisiä Kiinaan!



Kesäkuun seitsemäs ja perinteinen Soitellen Suveen -kansanmusiikkitapahtuma alkaa huomenna Pyhäjärvellä. Mikä siinä on, että se polkaistaan aina käyntiin pienessä vesisateessa?  No ei mitään hätää, meillä on kesä alkamassa, kun esimerkiksi Etelä-Kiinassa on sadekausi.
Istumme Kahvila Karnevaalissa, minä ja mieheni, eli me Aten ja Tuukan isovanhemmat, kun 3-vuotias Atte soittaa WhatsAppilla. Kerron hänelle, että meillä sataa nyt vettä. Atte, joka soittaa Kiinasta, kertoo että sielläkin sataa vettä. Juttelemme niitä näitä.  - Rakkaus ja ikävä, sydän pakahtuu (välihuomautus!).
Kun puhelu on päättynyt, huikkaa Soitellen Suveen tapahtumaisäntä Esko kysymyksen, että saako hän kokeilla laitteiden toimivuutta. ”No, et saa, häiritsee tosi paljon!” ”No, sitten kokeilen”, hän sanoo ja alkaa laulaa. ”No, tietysti saat, sehän on mukavaa!”
Painan äänitysnappulan pohjaan, ja annan musiikin viedä. Välitän Atelle (ja myös Tuukalle 6 kk J) laulun ja saan pian puheviestin takaisin: ”Minä tykkään!”. Niin minäkin tykkään, ajattelen. Tykkään sinusta ja veljestäsi, kaikesta, vesisateesta. Kiitän perheestäni ja siitä, että saan olla olemassa. 
Ja mahtavaa, että Soitellen Suveen meni Kiinaan niin välittömästi ja kirjaimellisesti soitellen J.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Suloinen sipulisuu


Rauha-mummoni kutsuu minut talon takana olevalle kasvimaalleen. Punaisen mansardikattoisen pienen talon takana kukkivat ja tuoksuvat myös syreenit, aina kesäloman alkua juhlistaen.  Mummo ojentaa minulle ruohosipulin varren ja pistää samalla itse yhden suuhunsa. Hän tuoksuu ruohosipulille. Hän on suloinen, huiskuttanut puuteria poskillensa ja sipaissut huulipunaa huulillensa. 
Minä juoksen paljain jaloin puutarhassa, vaikka ilma on välillä viileää. Joskus sataa rakeita, ukkostaa,  ja sitten taas paistaa aurinko. Mutta on kesä ja loman ensimmäinen viikko mummolassa 1960-luvun loppupuolella.

Tänään, viisikymmentä vuotta myöhemmin, meillä kasvaa ruohosipulimättäitä siellä täällä sekä kotipuutarhassa että pienen punaisen mummonmökkimme keittiöpuutarhassa. Osan annan kukkia, osan leikkaan syötäväksi illallispöytään, ruisleivän päälle. Nappaan ruoholaukan varren suuhuni. Silloin muistan aina mummoani, tuota suloista sipulisuuta. 

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Hamam, veden ja lämmön voima


Olin ensimmäistä kertaa turkkilaisessa naisten Hamam-kylpylässä Berliinissä. Turkkilaisessa höyrysaunassa olen ollut aikaisemminkin, mutta varsinainen kylpylä oli uusi kokemus. Ulkona satoi räntää, kuten Suomessakin tähän aikaan vuodesta, maaliskuun puolessavälissä on yleistä. Mikä siis sen mukavampaa kuin astua entisen suklaatehtaan ovesta sisään 30 asteen lämpöön, asettaa ulkokengät eteisessä olevaan hyllykköön, riisua vaatteet ja kietoa Hamam-kylpypyyhe ylle ja asettua loikoilemaan kuumalle kivelle.
Keskellä peseytymishuonetta olevalle pyöreälle marmorille mahtuu lepäämään kymmenisen naista niin, että päät osoittavat keskikohtaa. Suihkuja ei tässä tilassa ole, vaan peseytyminen tapahtuu altaiden luona. Yleistä näyttää olevan, että kaksi naista, äiti ja tytär tai ystävättäret, peseytyy yhdessä.
Naiset rupattelevat ja valuttavat vettä laakeasta astiasta toistensa selkää pitkin. Ilmapiiri on kiireetön ja rentouttava. Lämmin vesi solisee ja hukuttaa äänet. Arvelen, että näissä tiloissa on varmasti puhuttu ummet ja lammet. Ei ole mitään kiirettä! Los lassen. Päästää irti.
On kylpylässä myös suomalainen sauna. Sielläkin olimme tyttäreni kanssa, joka vietti samana päivänä syntymäpäiviään. Henkilökuntaan kuuluva nainen opasti meitä, että siellä saa heittää löylyä itse eikä tiimalasia tarvitse kääntää. Emme sanoneet, että olemme Suomesta! Saksalaisissa saunoissa kun on yleistä se, vaikka niitä kutsutaan suomalaisiksi saunoiksi, että saunamestari tulee tietyin väliajoin täpötäyteen saunaan, antaa löylyä ja huitoo pyyhkeellä ilmaa samalla jotain selittäen. Siellä saunoissa on omat saunasääntönsä. Onhan sekin ihan hauskaa. Erilaiset tavat täydentävät toisiansa ja aina löytyy jotain yhteistä!
Tässä Hamam-kylpylässä tarjotaan myös erilaisia hoitoja kuten kokovartalon kuorintaa, hierontoja, kasvo- ja jalkahoitoja. Kahdessa kerroksessa on lepo- ja oleskeluhuoneet, isoja pehmeitä tyynyjä, divaaneja, peittoja joihin kääriytyä.
Kun tulin kotiin Pyhäjärvelle, minua odotti suomalainen puulämmitteinen sauna. Sellainen on meillä mökillä, mutta myös kotona. Ihanaa oli rentoutua matkan jälkeen omassa saunassa ja ihan yhtä mahtava elämys on tuntea veden ja lämmön voima kerta toisensa jälkeen oli sitten missä päin tahansa.


http://hamamberlin.de/galerie.htm

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Luostarin lumoissa


Valon määrä lisääntyy! Miten ihanaa! Valo, lux, lumen, lumo… 

Tänään ajatuspolku vei minut luostareiden parannusoppia käsittelevän kirjan luokse. Saksankielinen, Handbuch der Klosterheilkunde eli vapaasti suomennettuna Luostareiden parannusoppi, on itselleni tärkeä kirja. Sen kirjoittajienkin (Dr. Johannes Gottfried Mayer, Dr. med. Bernhard Uehleke, Pater Kilian Saum OSB) mukaan luostareiden perinnetieto on siunaukseksi terveydellemme, ja vanhat aarteet voidaan löytää uudelleen!  Saksassa luonnonmukainen hoito on yleisempää kuin Suomessa ja siellä yrttejä käytetään omien havaintojeni mukaan enemmän ja monipuolisemmin.

Otin tänään kirjan taas käteeni tutkiakseni rosmariinia. Rosmariiniruukkuja (kuvassa vasemmalla) löytyy elintarvikekaupoista tähän vuoden aikaan, kesällä se kasvaa puutarhassamme muiden yrttien kanssa sulassa sovussa. Moni tuntee rosmariinin voimakasaromisena, männynhavua ja suopursua tuoksultaan muistuttavana yrttinä joka sopii hyvin maustamiseen. Siitä voi tehdä myös teetä ja eteeristä öljyä. 
Luostareissa sitä käytettiin myös lääkkeenä muun muassa kiputilojen hoitoon ja sen tiedetään edistävän  ruuansulatusta. Ulkoisesti siitä on apua, esim. rosmariiniöljy kylpyveteen sekoitettuna, reumasairauksissa ja verenkiertohäiriöissä.  HUOM! Rosmariinia ei saa käyttää raskauden aikana.

Ora et Labora.
Rukoile ja tee työtä.
Sen myötä kylvän ja istutan
rosmariinin, timjamin
ruusun ja mintun.

Puutarhan luostarissa
löydän viisauden
perinteisen tyyneyden,
siunauksen iänikuisen:

ilman jota hengitän
ruuan sekä juoman
liikunnan ja levon
unen, valveillaolon

Kedon kultaisesta suojasta
tasapainon.

Runo Kevät mielessäni -runo- ja värityskirjasta (2017), Tekijät Hanna-Maija Nikunen ja Anitta Oertel

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Keitolla ja kahvilla


Café Freiraum Berliinin Kreutzbergissä voisi olla yhtä hyvin Suomessa :). Kamina hohkaa hiljaista lämpöään, ja ihan tarpeeseen, sillä maaliskuun toisella viikolla 16.3. Berliinissäkin on kylmää, miinus viisi astetta! Se on aika epätavallista.  Tähän aikaan tavallisesti kukkivat jo kevätkukat. No, kenties lumikellot ovat puistoissa jo kukillaan.

Kuvassa ei näy seinänvierustoja reunustavia halkoja (koivua?) penkkien alla. Miten kotoista ja suloista. Maailmat lähentyvät. Metropolin ja pikkukaupungin kahvilat muistuttavat toisiaan. Niissä tarjoillaan herkullisia kasviskeittoja, itse tehtyä leipää ja leivonnaisia. Niissä istuvat ihmiset muistuttavat toisiaan, etsivät kaltaisiaan ja paikkoja, joissa viihtyä.

Kun pääsin kotiin, sytytin heti kaminaan tulen ja annoin sen liekkien palaa yhtä hitaasti kuin Café Freiraumissa :). Kaikki on vain ajatuksen päässä.

https://www.facebook.com/Cafe-FreiRaum-410163185797774/

Soitellen suveen ja terveisiä Kiinaan!

Kesäkuun seitsemäs ja perinteinen Soitellen Suveen -kansanmusiikkitapahtuma alkaa huomenna Pyhäjärvellä. Mikä siinä on, että se polkaista...